Onnistumista ja epäonnistumista

Viime viikon perjantaina mun paino oli jopa tippunut huimaan 55.9 kiloon, joka merkitsi sitä että enään olisi se 900g tavoitepainoon matkaan. Tietty olin siitä iloinen, mutta en vieläkään ole tyytyväinen peilikuvaan. Ei mua se paino oikeesti kiinnosta, haluaisin vaan näyttää hyvältä peilissä. Aamuisin näytänkin hyvältä, mutta tavoite olisi se että näytän illalla siltä miltä aamulla herättyäni.

Lauantai ja sunnuntai kohdattiin totaalinen epäonnistuminen sillä tankkasin molempina päivinä! Tästä en syytä ketään muuta kuin itseäni ja mutta kun olin vähennyksiä ottanut ruokaohjeisiin niin en enään vaan voinut vastustaa karkkia, pitsaa ja mäkkäriä! Siinä tuli ihan oikeasti kunnolla mokattua tää dietti, mutta onneks tää mun laihduttaminen kestää vielä kesään asti. Eli mulla on kuitenkin se 2 kk vielä aikaa saada itteäni kuntoon ja kuitenkin jos painosta se vaan on se 900g pois niin kyllä sen kahdessa kuukaudessa tuun saamaan pois. Hope so. 

Maanantaina kävin puntarilla ja taas se samat kaksikiloa oli tullut takaisin tuon tankkaamisen myötä. Hups. No en kuitenkaan masentunut sillä kyllähän se parissa viikossa lähtisi. No alku viikkona ei tehyt mieli herkkuja mutta keskiviikkona söin yhden karkin ja sitten aloinkin itkemään. Tunsin oloni taas epäonnistuneeksi, sillä poikaystäväni tämän suorastaan tunki suuhuni enkä voinut vastustaa kiusausta. Aloin hetken kuluttua tosiaan itkemään että kuinka lihava olen, ja en ikinä tule saamaan itseäni kuntoon. Poikaystävä kuitenkin muistutti että olihan niitä tuloksiakin jo tullut, "sähän just viime viikolla sanoit että et oo varmaan ton verran painanut viimeksi kun ala-asteella"... Tottahan se oli että niin olin sanonut, mutta edelleen mua ei se paino kiinnosta. HALUAISIN OLLA VAAN PEILIKUVAAN TYYTYVÄINEN.

Mun on pakko myös kertoa tää et mähän ensivuonna hankin ne silarit ja piste. Niistä on monet vuodet haaveiltu ja nyt mä ne hankin, kunhan saisi vaan töitä. Aina ollut pikkurintainen ja nytkin tuntuu että dietin aikana tissit on pienentyny. Silarit hankkisin ihan omaksi iloksi, en muitten - koska haluan vaan näyttää hyvältä peilistä. Vielä kun kaikenlisäksi tälläinen eripari tissinen niin ei paljoo kiinnosta edes miehen edessä rintaliivejä otella pois. Kuinka rentouttavaa olisikin kun voisi kavereidenkin kanssa saunoa ilman että murehtii näitä eripareja ja siitä kuinka kavereilla onkin täydelliset rinnat. Kateellinenhan mä oon, sen myönnän ja en enään keksi muuta vaihtoehtoa tähän mun elämän tissimasennukseen kun silikoonit. En mä mitään D kuppia välttämättä tahdo mutta sellaset normaali tissit olisivat kivat.

Sain kyllä tossa äsken katsottuani "Jutta ja puolen vuoden superdieetit"-ohjelmaa sellasen motivaation et perkule nyt viimeset 2,5vk en todellakaan enään repsahda ruokavalion suhteen vaan nyt täysillä loppuun. AAMEN.

 

InBody vol 2 - päivitystä bikini challengesta

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, ja suuret pahoittelut siitä. Nyt kuitenkin ajattelin tulla kertomaan teille miten tämä mun bikini challenge on edennyt.

Aijemmassa postauksessa valitin etten kerennyt syömään kun neljä ateria päivässä mutta olen tarvittaessa nyt vaan vähentänyt ateria väliä 2h että saan kaikki ruuat syötyä päivässä. Ensimmäinen viikkohan meni itkiessä että ruokaa oli paljon, mutta nyt kun ollaan jo viikossa 7, voin vaan sanoa että kyllä parin tunnin jälkeen ruuasta alkaa jo nälkä kasvamaan. Ruuan suhteen kaikki on nyt ok, vaikka välillä saattaakin unohtaa jotakin joltain aterialta mutta se on aivan oma mokani.

Treenit ohjelmat kävin oman pt'n kanssa läpi ja siitä se sitten lähti sujumaan. Nykyään kaikki saliohjelmat onnistuu ilman ongelmia ja painoja saanut lisätä joka kerta. Kun aloitin bc'n niin jalkapärssissä meni se 60kg, mutta nykyään mennään siellä 120kg. Sotilaspenkissäkin jaksoin ennen vaan 20kg tangolla 6 toistoa mutta nyt menee se 8 toistoa ja pikku hiljaa sitten siihenkin painoa lisäämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen saliohjelmiin. Viikko ohjelmista en niinkään välitä mutta teen sellaisen silti kerta viikkoon, ja käyn senkin yleensä salilla suorittamassa. Olen myös aamulenkit siirtänyt salin jälkeiseen aerobiseen kävelyyn 30min, sillä rakastan nukkumista ja tätä tyttöä ei ole luotu heräämään aikasin aamulenkille.

Viikolla 5 meillä oli tankkauspäivä jonka itse suoritin vapaasyöntipäivänä ja se menikin sitten ihan persiilleen. Sillä kello 18.00 jälkeen en enään kyennyt syömään mitään kaikesta siitä hiilarista ja sokerista mitä olin kerennyt syömään. Kuitenkin kun kello alkoi olla sitä 22.00 en pystynyt enään edes liikkumaan sillä kipu vatsassa oli aivan järjetön. Olin ikkunan alla sillä lämpöä en kestänyt mutten kyllä kylmääkään, oli erittäin hankala tilanne. Totesin vielä tuona päivänä äitille sanat : "nyt sen tajuaa mitä myrkkyä toi hiilari on, tää ei oo tervettä" ja seuraavana päivänä olinkin sen saakelin pahan olon unohtanut ja söin ylimääräisenä ruisleipää ja illalla vielä parit sämpylät, makaroonilaatikkoa ja karkkia! Eli vähän tankkaus venyi parille päivälle.. 

Oma moka, en syytä ketää muuta tästä kun sitä vitutuksen määrää mikä oli kertynyt päivän aikana kun muu elämä kaatui niskalleen. Aamupäivän söin ohjeiden mukaan, mutta sitten lipsuin tosiaan ruisleipään mummolassa ja illalla kun palasin kotiin itkien, katsoin sämpyläpussia ja aattelin et vittu, toi auttaa mun pahaan oloon ja mähän syön nyt yhen sämpylän. No niin se auttoikin, ja sitten söin taas vapaasti illan. Hieman nukkumaan mennessä oli pahaa oloa, muttei niin kurjaa kuin ensimmäisenä vapaasyötipäivänä.

Viikko 6 olin taas virtaa täynnä kun oli saanut hiilarivarastot täyteen. Olin edellisen viikon kärsinyt jo viikon päänsärystä ja nyt sitä ei ollut enää. Nyt alkoi viikko 7 huonosti sillä jouduin maanantaina keskeyttää aerobiset sillä alkoi todella paljon heikottaa. Oli niin voimaton olo ja päähän särki tosi paljon. Tänään tiistaina kuitenkin kävin taas inbody mittauksessa ja JES! olihan siellä muutostakin vähäsen tapahtunut näiden -17cm lisäksi mitkä kropasta on kadonnut :)

(tosiaan viime inbody juttuun olin ihanteen kirjoittanut väärin)