Onnistumista ja epäonnistumista

Viime viikon perjantaina mun paino oli jopa tippunut huimaan 55.9 kiloon, joka merkitsi sitä että enään olisi se 900g tavoitepainoon matkaan. Tietty olin siitä iloinen, mutta en vieläkään ole tyytyväinen peilikuvaan. Ei mua se paino oikeesti kiinnosta, haluaisin vaan näyttää hyvältä peilissä. Aamuisin näytänkin hyvältä, mutta tavoite olisi se että näytän illalla siltä miltä aamulla herättyäni.

Lauantai ja sunnuntai kohdattiin totaalinen epäonnistuminen sillä tankkasin molempina päivinä! Tästä en syytä ketään muuta kuin itseäni ja mutta kun olin vähennyksiä ottanut ruokaohjeisiin niin en enään vaan voinut vastustaa karkkia, pitsaa ja mäkkäriä! Siinä tuli ihan oikeasti kunnolla mokattua tää dietti, mutta onneks tää mun laihduttaminen kestää vielä kesään asti. Eli mulla on kuitenkin se 2 kk vielä aikaa saada itteäni kuntoon ja kuitenkin jos painosta se vaan on se 900g pois niin kyllä sen kahdessa kuukaudessa tuun saamaan pois. Hope so. 

Maanantaina kävin puntarilla ja taas se samat kaksikiloa oli tullut takaisin tuon tankkaamisen myötä. Hups. No en kuitenkaan masentunut sillä kyllähän se parissa viikossa lähtisi. No alku viikkona ei tehyt mieli herkkuja mutta keskiviikkona söin yhden karkin ja sitten aloinkin itkemään. Tunsin oloni taas epäonnistuneeksi, sillä poikaystäväni tämän suorastaan tunki suuhuni enkä voinut vastustaa kiusausta. Aloin hetken kuluttua tosiaan itkemään että kuinka lihava olen, ja en ikinä tule saamaan itseäni kuntoon. Poikaystävä kuitenkin muistutti että olihan niitä tuloksiakin jo tullut, "sähän just viime viikolla sanoit että et oo varmaan ton verran painanut viimeksi kun ala-asteella"... Tottahan se oli että niin olin sanonut, mutta edelleen mua ei se paino kiinnosta. HALUAISIN OLLA VAAN PEILIKUVAAN TYYTYVÄINEN.

Mun on pakko myös kertoa tää et mähän ensivuonna hankin ne silarit ja piste. Niistä on monet vuodet haaveiltu ja nyt mä ne hankin, kunhan saisi vaan töitä. Aina ollut pikkurintainen ja nytkin tuntuu että dietin aikana tissit on pienentyny. Silarit hankkisin ihan omaksi iloksi, en muitten - koska haluan vaan näyttää hyvältä peilistä. Vielä kun kaikenlisäksi tälläinen eripari tissinen niin ei paljoo kiinnosta edes miehen edessä rintaliivejä otella pois. Kuinka rentouttavaa olisikin kun voisi kavereidenkin kanssa saunoa ilman että murehtii näitä eripareja ja siitä kuinka kavereilla onkin täydelliset rinnat. Kateellinenhan mä oon, sen myönnän ja en enään keksi muuta vaihtoehtoa tähän mun elämän tissimasennukseen kun silikoonit. En mä mitään D kuppia välttämättä tahdo mutta sellaset normaali tissit olisivat kivat.

Sain kyllä tossa äsken katsottuani "Jutta ja puolen vuoden superdieetit"-ohjelmaa sellasen motivaation et perkule nyt viimeset 2,5vk en todellakaan enään repsahda ruokavalion suhteen vaan nyt täysillä loppuun. AAMEN.